Teokset

Maalaukset muodostavat Nordströmin taiteellisen tuotannon ikonisimman ytimen. Maalaus näyttäytyi hänelle taiteilijan koelaboratoriona, jolla oli mahdollista tutkia muodon, viivan ja värin vuorovaikutusta kuvapinnalla. Nordström rakensi abstraktin kuvakielensä hahmottelemalla teos ensin palapelin tavoin postikortin kokoiseksi sommitelmaksi. Seuraavaksi hän siirsi ja suurensi komposition tasaiselle kovalevylle. Teosten muotoaiheet perustuivat selkeärajaiseen geometriaan, värit olivat kirkkaita ja syviä. Lähes poikkeuksetta maalauksissa esiintyy mustia, valkoisia tai harmaita kuvaelementtejä. Ajan myötä sommitelmat pelkistyivät ja väripaletti kaventui. Teosmateriaalinsa Nordström hankki tavallisista rauta- ja maalikaupoista. Uransa alkuvaiheessa taiteilija maalasi pahville ja kankaalle ilmaisuvoimaisia ihmishahmoja ja asetelmia. Tämän aiheiston hän jätti taakseen jo 1950-luvun alussa.

Nordströmin veistotaiteellinen tuotanto jakaantuu kahteen kauteen. 1950-luvulle ajoittuneen varhaiskauden teokset syntyivät romurautakappaleita yhteen hitsaamalla. Veistoksissa toistuvat maalauksista tutut geometriset muotoaiheet ja rytmiset kompositiot. Värikkäitä teokset eivät kuitenkaan olleet, sillä Nordström jätti niiden pinnan joko käsittelemättömäksi tai harvinaisemmin maalasi ne yksivärisiksi. Töiden teollinen toteutustapa oli tietoinen irtiotto veistotaiteen akateemisista totunnaisuuksista. 1970-luvulla alkaneella myöhemmällä kaudella veistosten teosmateriaali vaihtui metallinhohtoiseksi teräslevyksi. Samaan aikaan töiden koko kasvoi ja niiden muotokieli pelkistyi – sommitelmissa korostui toisteisuus. Teosaiheiden luonnosmateriaaleiksi Nordström kelpuutti niin kauppakuitit kuin muistilaputkin. Abstrakteiksi origameiksi talletetut muoto- ja liiketutkielmat siirtyivät luomisprosessin päätteeksi metalliin.

Nordström ansioitui eri taidegrafiikan menetelmien käyttäjänä. Mekaaniset työvaiheet sekä painojäljen tasainen väripinta edistivät hänen kuvan aineettomuutta ja tekijän anonymiteettiä korostavien esteettisten ideaalien toteutumista. Taiteilijan varhaistuotantoon kuuluvat väripuupiirroksina toteutetut kubistiset työt. Nordström otti varhain käyttöön serigrafia- eli silkkipainotekniikan, jota oli käytetty painokankaiden ja julisteiden valmistuksessa. 1950-luvulla hän tarttui myös litografian eli kivipiirrosmenetelmän tarjoamiin sarjallisiin ominaisuuksiin taiteen tekemisessä. Taiteilijan grafiikansarjoista tunnetuin ja kerätyin on Dimensions and Extensions (1988). Myöhemmällä urallaan Nordström teki toisintoja vanhoista teosaiheistaan, jotka toteutettiin useimmiten offsetlitografioina. Taiteilijan tuotantoon kuuluvat myös uniikkeina painotöinä syntyneet monotypiat.

Urallaan Nordström toi kuvataiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun hedelmälliseen vuoropuheluun. 1950-luvulla hän osallistui muutamien ravintoloiden sisustustöihin viimeistelemällä niiden hienostunut interiööri seinämaalauksin ja mosaiikkitöin. Alun perin sisustusarkkitehdiksi opiskellut Nordström tunsi rakennusalan toimijoita, jotka pyysivät häntä mukaan eri hankkeisiin. Suorien teostoimeksiantojen lisäksi Nordström työllisti itseään osallistumalla ahkerasti taidekilpailuihin. Hänen teoksiaan hankittiin ja sijoitettiin vuosien varrella oppilaitoksiin, kirjastoihin, sairaaloihin ja virastoihin sekä yritysten ja yhdistysten edustustiloihin. Hohtavapintaisten metallitöiden lisäksi Nordströmin varta vasten julkisiin tiloihin suunniteltuihin teoksiin lukeutuvat myös omaperäiset emalointitekniikalla toteutetut värikkäät monumentaalireliefit.