Nubben

”Ainoa hyvä suomalainen taidemaalari!”

”Lars-Gunnar Nordströmhän on ainoa hyvä suomalainen taidemaalari!” Napakka luonnehdinta kuultiin New Yorkin kadulla spontaanissa taiteilijakohtaamisessa 1970-luvulla. Imartelijana ei ollut kuka tahansa, lausahduksen päästi huuliltaan sveitsiläinen taiteilija Max Bill. Hän oli matkoilla Yhdysvalloissa esittelemässä teoksiaan ja luennoimassa ei-esittävän taiteen historiasta ja teoriasta. Bill oli saanut muotoilijan ja arkkitehdin koulutuksen kuuluisassa Bauhausin koulussa, jossa taidemaalausta opettivat abstraktin taiteen edelläkävijät Wassily Kandinsky ja Paul Klee.

Lars-Gunnar ”Nubben” Nordström oli Max Billin hengenheimolainen, modernin monitaituri ja uuden taidekäsityksen airut Suomessa. Arkkitehdin ammatista haaveillut Nordström ehti opiskella kaluste- ja sisustussuunnittelua ennen taiteilijaksi ryhtymistään. Jo elinaikanaan hänestä oli tullut arvostettu tekijä Euroopan ja Yhdysvaltain samanmielisissä taiteilijapiireissä, joissa nykymaailmaa ja -aikaa tulkittiin abstraktin kuvakielen keinoin. 

Uuden aikakauden uudet kuvat

Toisen maailmansodan koettelemukset olivat 1940-luvun lopulla Pariisiin matkanneiden nuorten taiteilijanalkujen, kuten Nordströmin, tuoreessa muistissa. Toivo paremmasta maailmasta suuntasi katseita kohti tulevaa – menneisyyden säännöistä ja yhteiskunnan sovinnaisuuksista pyristeltiin eroon. Suomessa sodanjälkeisenä aikana Nordströmin valtavirrasta poikkeavan ja kansainvälisesti suuntautuneen taiteen vastaanotto ei ollut aina varauksetonta. Uransa aikana hän harkitsi pysyvää muuttoa Ruotsiin parempien työskentelymahdollisuuksien toivossa. Naapurimaa muodostui taiteilijalle käytännössä toiseksi kodiksi. Sittemmin Nordströmin elämäntyö on saanut osakseen ansaittua tunnustusta. Hänen merkityksensä abstraktin kuvailmaisun suomalaisena pioneerihahmona on modernismin historiassa kiistaton. 

Kuin musiikkia silmille

Olennaista Nordströmin dynaamisissa sommitelmissa ovat kuvan peruselementit, kuten pinta, tila, viiva, jännite, suunta ja liike. Ei-esittävässä tuotannossaan taiteilija tavoitteli puhdasta abstraktiota: kuva ei ollut hänelle symboli eikä itsensä ulkopuolella olevan kohteen pelkistetty hahmo. Nordström oli konkretistisen taidekäsityksen kannattaja. Sen mukaan idea on kuvan tekemisen lähtökohta. Taideteoksessa idea saa konkreettisen ilmiasun. Tunnusomaista konkretistiselle estetiikalle on, että teoksen pelkistetty ulkomuoto on saatu aikaan mekaanisella ja taiteilijan kädenjälkeä häivyttävällä tekniikalla. Nordström on luonnehtinut taidettaan myös konstruktiiviseksi, sillä se korostaa kuvan rakenteellisia ominaisuuksia. Abstrakti kuvakieli oli läheistä sukua Nubbenin toiselle elämänmittaiselle intohimolle, jazzille. Hän ajatteli, että kuvataide ja musiikki ovat kokemuksellisesti samanlaisia. Siinä missä ihminen pystyy heittäytymään rytmikkään sointukulun vietäväksi, hän voi myös antautua värin, muodon ja toiston avulla rakennetuille visuaalisille kompositioille. Nordström sävelsi silmille.

Pysyvät kuviot

Nordström suhtautui lähes vakaumuksellisesti kehittelemäänsä ei-esittävään muotokieleen, se pysyi vuosikymmenestä toiseen tunnistettavan samanlaisena. Varttuneempana taiteilijana hän suhtautui penseästi uusista taidevirtauksista innostuvien nuorten kollegoiden tyylikokeiluihin. Nordströmiä kiehtoivat värin, viivan ja muodon loputtomat variaatiot. Hänelle abstraktin maalaaminen, vedostaminen ja veistäminen olivat keinoja jouduttaa modernin maailman murrosta. Nordström kirjoitti Taide-lehteen vuonna 1974 seuraavasti:

”Juuri konstruktiivinen taide, punaisen langan tavoin vaikuttaa kautta koko meidän aikakauden taidekehityksen ja vaikka se on monta kertaa julistettu kuolleeksi, se on ainoa joka ei ainoastaan vieraile tilapäisesti taiteessa vaan todella elää – ja tulee elämään edelleen.”

Vapauden rakastaja

Nordströmille tärkein elämänarvo oli vapaus. Se salli hänelle kokonaisvaltaisen antautumisen taiteelle. Nubben ei koskaan mennyt naimisiin tai hankkinut perhettä, vaikka läheisiä ihmissuhteita hänellä vuosien varrella olikin. Hän saattoi upottautua työntekoon tuntikausiksi. Rahaa hänellä oli välillä niukasti. Pienillä tuloillaan hän ennemmin hankki teostarvikkeita ja matkusteli maailmalla taiteeseen tutustuen kuin teki keskiluokkaisia hankintoja.

Nubbenin lapsenomaisen leikkimielinen innostus kuvataiteeseen ja jazziin herätti ihmisissä ihailua. Hänet muistetaan hurmaavasta charmistaan ja välittömästä hyväntuulisuudestaan. Sammaleenvihreä oli Nordströmin lempiväri. Mieltymys näkyi niin taideteoksissa, kodin sisustuksessa kuin pukeutumisessa. Taiteilijan olemukseen kuului myös leukaa myötäilevä parta, jolla hän erottautui siloposkisesta massasta. Nordström rakensi itsestään nykyaikaa syleilevän taiteilijan, modernin maailman ja vapauden rakastajan.

FT, TM Oscar Ortiz-Nieminen

Kirjoitus perustuu Nubben – Lars-Gunnar Nordström -teoksessa julkaistuun elämäkertaan ja EMMA-lehdessä ilmestyneeseen taiteilijaesittelyyn vuodelta 2015.