Lars Gunnar Nordström New Yorkissa 1960.

Tuula Karjalainen

OMAN TIENSÄ KULKIJA -- LARS-GUNNAR NORDSTRÖM

Jos olisi nimettävä taiteessaan tinkimättömin suomalainen taitelija, olisi se ehdottomasti Lars-Gunnar Nordström (1924). Hänen taidesuuntansa ja oman ilmaisukielensä löytäminen ja valinta oli nopea ja ehdoton. Ulkopuoliselle se näyttäytyy helpolta, suorastaan itsestään selvältä. Taiteilijalle itselleen se ei suinkaan ole merkinnyt helppoa tietä hyväksytyksi tulemiseen. Nordström on taiteellisessa työssään ollut hyvin laaja-alainen ja monipuolinen.

MAAILMA UUSIKSI

Suomessa sodan jälkeen maan rakentaminen oli aloitettava alusta ja luotava uudelleen. Mennyt oli mennyttä ja uusi odotti rakentamistaan. Maailma oli tavallaan nuori. Myös Nordström oli tuolloin nuori ja juuri lähdössä luomaan omaa tulevaisuuttaan. Hän oli sitä taiteilijapolvesta, joka pitkien ankeiden sotavuosien jälkeen suuntasi kohti uutta maailmaa ja myös uudenlaista elämänkäsitystä. Suomi, kuten koko Eurooppa, etsi itseään ja tulevaisuuttaan hyvin vähäisistä säilyneistä asioista. Asiat olivat avoimia ja luovassa tilassa kaikesta puutteesta ja niukkuudesta huolimatta. Nordströmille nuoruus antoi energiaa, polttoainetta, jolla kohdata maailmaa. Hänellä ei ollut pitkän taiteilijauran painolastia ja sitoumuksia, hänen ei tarvinnut luopua juuri mistään. Riitti kunhan vain valloitti uusia asioita. Ja senhän tekikin.

Nordström ei opiskellut tavanomaista tietä taiteilijaksi, vaan sisustusarkkitehdiksi. Hän oli töissä arkkitehtitoimistoissa, muun muassa 1950-luuvun alussa Viljo Rewelillä, jota pidettiin aikansa radikaalimpana toimistona. Sisutusarkkitehtiopinnot ja työskentely arkkitehtitoimistoissa kehitti hänen tilallista hahmotuskykyään ja suurien mittakaavojen ymmärrystä. Näitä taitoja hän tulikin tarvitsemaan taiteilijatyössään. Sisustusarkkitehdin töissään hän on suunnitellut interiöörejä ja erilaisia käyttöesineitä lampuista huonekaluihin. Hän on joskus tokaissut voineensa työllistää ideoillaan kolmekin huonekalutehdasta. Työ suunnittelijana ja toiminta arkkitehtitoimistoissa on ollut hyvin merkityksellistä myös hänen taiteelliselle kehitykselleen. Koska Nordström ei saanut tavanomaista taiteilijakoulutusta, häntä ei myöskään sitoutettu ajan vallitseviin esteettisiin arvoihin. Tämä merkitsi irrallisuutta, mutta myös vapautta ja kykyä olla erilainen.

Vuosi 1949 oli ratkaisevan tärkeä vuosi Nordströmille. Hän valmistui sisustusarkkitehdiksi Taideteollisesta keskuskoulusta. Juuri silloin ensimäistä kertaa maamme rajat avautuivat niin, että suurempi joukko taiteilijoita pääsi matkustamaan ulkomaille. Reitti kulki etenkin Pariisiin. Abstraktista muotokielestä kiinnostuneita taiteilijoita Suomessa olivat muun muassa Sam Vanni, Birger Carlstedt, Unto Pusa ja Ernst Mether-Borgström ja kaikki he kokoontuivat Pariisissa, tapailivat toisiaan ja koko pohjoismaista taiteilijapiiriä, mutta ennen kaikkea tutustuivat näyttelyihin ja kaikkeen siihen taiteeseen, josta kotimaassa ei juuri vielä tunnettu.

Nordströmin äidinkieli on ruotsi ja suomenruotsalaisuus edesauttoi taiteilijoiden mahdollisuuksia seurata pohjoismaista kirjallisuutta, joista etenkin Ruotsissa ilmestyvät taidelehdet olivat tärkeitä. Ruotsin kulttuurielämää ei sota ollut kutistanut niin kuin Suomessa. Varhaisimmat kontaktit eurooppalaiseen uuteen taiteeseen Nordström saikin lehtien ja kirjojen välityksellä ja juuri ne herättivät hänessä tuon innostuksen ja uteliaisuuden. Pohjoismainen taiteilijapiiri oli tärkeä, heidän kanssa vaihdettiin kuulumisia, kritiikkejä ja ystävystyttiin Pariisissa. Tanskan ja Ruotsin taiteeseen tutustuttiin myös aina Pariisin matkoilla; matkat tehtiin laivalla ja junalla ja Tukholma ja Kööpenhamina olivat luontevat pysähdyspaikat. Nordström on ollut aina utelias ja hyvin kansainvälisesti suuntautunut, jo 1960-luvulla hän matkusti myös Yhdysvaltoihin, mikä oli varsin harvinaista silloisessa Suomen taidemaailmassa. Kontaktit eri puolille maailmaa ja taiteilijoihin ovat olleet tärkeä voimavara hänen koko taiteilijaurallaan. Etenkin Ruotsin merkitys on aina ollut ja pysynyt myös merkittävänä; siellä hänellä on ollut näyttelyitä säännöllisesti arvostetuissa gallerioissa ja museoissa.

Vuosi 1949 oli ratkaisevan tärkeä myös siksi, että silloin Nordström piti ensimmäinen oman näyttelynsä Helsingissä. Hän on itse usein korostanut sitä, että se oli samalla Suomen ensimmäinen abstraktia taidetta täysin esittelevä näyttely, eräänlainen virstanpylväs sellaisenaan. Näyttely oli pienehkössä Taide- ja Kehysliikkeessä, eikä se vielä tuolloin kovinkaan paljon saanut huomiota osakseen eikä kohauttanut mieliä, mutta huomattua se kuitenkin tuli.

MAALAUKSET

Nordström tunnetaan kuvataiteilijana, jolla on suurin jazz–levyjen kokoelma. Jazzin kuunteleminen on hänen intohimonsa. Usein onkin hänen taidettaan yritetty tulkita jazzin olemuksen kautta, etsitty sille tunnusomaisia asioita, rytmiä, irrottelua tai mitä milloinkin. Ja usein näitä yhtymäkohtia on löydettykin.

 

 

Nordströmin figuratiivinen kausi oli lyhyt, mutta vaikka se oli ajallisesti rajoittunut, oli se kuitenkin erittäin tuotteliasta ja voimakasta aikaa ja ennakoi taiteilijan tulevaa kehitystä. Nämä teokset ovat voimakkaasti tyyliteltyjä ja voimaltaan sekä muodoiltaan dramaattisia, suorastaan aggressiivisia. Niiden pelkistetyt kuva-aiheet ja väkevä rytmiikka pyrkivät yhdessä ekspressiiviseen kokonaissommitteluun. Niiden muotokieli on tiivisti sidoksissa kubistiseen perintöön. Kansainvälisiä kubistisia teoksia Nordström oli nähnyt lähinnä vain kuvissa, joita hän oli löytänyt ruotsinmaalaisista taidelehdistä ja kirjoista, mutta myös Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä. Hän on kertonut, kuinka hän katseli kirjoista silloisia taideteoksista otettuja pieniä, mustavalkoisia valokuvia ja luuli niiden olleen hyvinkin värikkäistä. Tämä harhaluulo innoitti hänet itsensä käyttämään kirkkasta väriskaalaa. Nämä Picassoon afrikkalaisen taiteen naamioihin viittaavat maalaukset tai eläinaiheiset puupiirrokset, tiikerit viidakossa, ovat jo kauan olleet mitä himotuimpia keräyskohteita.

 

 

Taide ja kehys – liikkeessä vuonna 1949 ollut näyttely esitteli hänen jo abstrakteja teoksiaan, joista suuren osan hän oli tehnyt Pariisin matkallaan. Tästä lähtien hän kehitti abstraktia ja siinä hyvin rakenteellista ja tinkimätöntä linjaansa. Nordström liittyi taiteilijaryhmittymään, joka piti muutaman Viiva ja väri – nimisen näyttelyn. Näistä ensimmäisessä, vuonna 1951 Taidehallissa olleessa näyttelyssä, Nordström esitteli jo serigrafioitaan. Serigrafia menetelmä sopi hänelle erittäin hyvin, sen avuilla hän saattoi tavoittaa kirkkaita tasapintaisia värikenttiä ja tätä painomenetelmää hän käyttikin seuraavat vuosikymmenet.

Artekissa 1952 olleessa näyttelyssä oli esillä Nordströmin serigrafioita ja maalauksia. Tämä näyttely nosti Nordströmin nimen jo laajasti esiin. Serigrafia oli suomalaisille vielä hyvin vieras menetelmä ja toisaalta vierastettiin tietysti myös hänen tinkimätöntä muotokieltään. Yhteentörmäys oli väistämätön. Jo silloin kävi ilmeiseksi kuinka voimakkaasti Nordströmin taide jakaa ihmiset - suuri osa oli innoissaan ja toiset inhosivat. Jo silloin näkyi, että hänen taiteensa ei jättänyt juuri ketään kylmäksi. Tämä tunteettomaksi ja pelkäksi koristeelliseksi tuomittu taide sai kriitikoissa ja katsojissakin voimakkaat tunteet pintaan.

 

 

Artekin näyttely 1955 oli suuri koitos. Hän esitteli suurikokoisia, miltei monumentaalisia maalauksiaan. Näyttely oli jo syvästi oman tiensä löytäneen nuoren taiteilijan voimannäyttö. Taiteilija pyrki pois kaikesta käsityönomaisuudesta, taiteilija- minän fyysisestä käsialasta. Hän maalasi kirkkailla väreillä ja kiiltävällä maalilla, ripoliiniksi kutsutulla. Muodoissa ei ollut varjoja eikä häivytyksiä, pinta on pintaa, tasaväristä aluetta. Muotojen avulla ei ole tavoiteltu kolmiulotteisuutta. Nordström ei enää maalannut kankaalle, vaan kovalle pohjalle, koska ei halunnut kankaan pinnan tekstuurin kuvioiden häiritsevän aineettomuuden tuntua.

Nordströmin jo 1950-luvulla löytämä taideajattelu oli valmis jo miltei syntyessään. Se jäi myös elämään seuraaviksi vuosikymmeniksi. Niiden aikana hän vain pyrki teoksissaan saavuttamaan aina vain intensiivisemmän tehon. Hän keskitti kuva-aiheita, liikettä ja rytmiikkaa. Teokset olivat useimmiten suurikokoisia, kuin maailmoja itsessään jo 1950-luvulla ja tämä yksittäisten teosten monumentaalisuus jatkui.

Omasta värinkäytöstään on todennut 1960-luvun alussa seuraavasti:” Niitä arvoja ja sitä värinkäsittelyä, joiden yleensä katsotaan kuuluvan maalaustaiteeseen, ei löydy minun töistäni viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Väri on minulle yksiselitteinen. Se ei ole materiaalia, ainetta, kuten taikinalaasti tai kuohu, vaan ainoastaan punainen, sininen, musta tai se värisävy, jota katson tarvitsevani tietyn vaikutuksen saamiseksi. …Väri on kuvissani tärkeänä tekijänä, ei miellyttävänä tai mielistelevänä sommitteluaineksena, vaan välttämättömänä osana kokonaisuudessa, polttoaineena, joka pitää moottorin (muodon) toiminnassa.”

 


Taiteilijan itsensä häivyttäminen ja irtautuminen luonnon kuvaamisesta sekä oman itsenäisen luomisen alleviivaaminen oli ollut tavoitteena jo Ranskassa vuonna 1930 julkaistussa Konkreettisen taiteen manifestissa. Pyrittiin täydelliseen selkeyteen, tarkkuuteen ja anti-impressionistisuuteen ja todettiin, että jos taiteilija ei osaa piirtää suoraa viivaa niin käyttäköön viivoitinta, jos ei ympyrää, niin käyttäköön harppia. Kaiken piti olla toistettavaa eikä viittauksia luontoon saisi olla. Jotkut, kuten Ruotsin Olle Baertling, varoi käyttämästä värejä, jotka yhdistyisivät luonnonesikuviin, kuten tomaatinpunaista tai ruohonvihreätä. Nordströmin taide oli kaikista suomalaisista abstraktin taiteen konkreettisen suunnan edustajista kaikkein puhtain, jos kriteerinä pidetään konkreettisen taiteen manifestia. Vasta 1960- ja 70-luvuilla Suomessa syntyi taiteilijapolvi, joka jakoi pitkälti nämä ihanteet. Tätä abstraktin taiteen suuntaa nimitettiin tuolloin kansainvälisen esikuvansa mukaan kovareunakonkretisteiksi ja siihen lukeutui suuri joukko lahjakkaimpia taiteilijoitamme.

Nordström ei halunnut luoda värihäivytysten kautta kolmiulotteista muotoa. Mutta liikettä ja rytmiikkaa hän halusi teoksiinsa, sitä sykettä, jota on usein verrattu jazzin sykkiviin ja kertautuviin sävelkuvioihin. Hän ei halua kuvata esimerkiksi juoksevaa hevosta, vaan saada tämän juoksun vauhdin syntymään omassa maalauksessaan. Itse hän on kuvannut pyrkimyksiään:” En kuvaa liikettä, vaan ilmennän sitä (antamalla silmälle tilaisuuden tempautua mukaan visuaaliseen prosessiin). … liikkeen ilmentäminen on tunkeutumista sen sisimpään olemukseen, sen elämistä, tapahtumasarjan tallentamista ja tutkimista visuaalisin keinoin.. Kuvailmaisun moniselitteisyys syntyy monista eri vastakohtaisuuksista, kuten staattinen - dynaaminen, paino – keveys, valo – pimeä, avoin – suljettu. Nämä polariteetit muodostavat kuvieni muuttuvan, alati erilaiselta tuntuvan, abstraktin elementin.” Nämä Nordströmin teosten erilaiset rinnastukset sykkivät synnyttäen liikettä - väripinnat eivät pysy maalauksen pinnalla ruodussa, vaan siirtyilevät ja vaihtavat paikkaa toistensa taa ja toisensa eteen, vaikka tämä liike syntyykin lopullisesta vasta katsojan silmässä.

Konkreettista taidetta yleensä ja erityisesti juuri Nordströmin teoksia moitittiin pelkiksi dekoraatioiksi, kylmiksi, epäinhimillisiksi ja niitä oli useiden vuosien ajan vaikea tulkita edes taiteeksi. Kaiken tämän pahan pohjana nähtiin usein niiden luomisen taustalla olleen kylmän matemaattisen tavan ajatella. Nordströmin, johon juuri tämä kritiikki kohdistui ankarimmin, ei itse asiassa koskaan käyttänyt mitään matemaattisia apukeinoja, ei edes sommittelunsa pohjana. Hänen teoksensa ovat syntyneet pelkän intuition kautta. Edes kultaisen leikkauksen linjauksia ei näistä teoksista löydy.

TAIDE OSANA TILALLISTA YMPÄRISTÖÄ

Toisen maailman sodan jälkeen myös taiteilijat osallistuivat suureen jälleenrakentamiseen. He halusivat tehdä taidetta suuriin pintoihin, osaksi arkkitehtuuria ja näin vaikuttaa ihmisten ympäristöön ja henkiseen hyvinvointiin. Pariisissa perustettiin heti rauhan tultua tilaryhmä, Groupe Espace, johon kuului tunnettuja taiteilijoita ja arkkitehtejä. Ryhmällä oli eri maissa alaryhmiä, näin myös Suomessa. Useat suomalaisetkin innostuivat tästä, mutta ennakkoluulot olivat vahvoja ja merkittävimmät arkkitehdit penseitä ajatukselle.

Tilaan tehty tai olennaisesti liittyvä taide kiinnosti erityisen paljon Nordströmiä. Hänen tilalliset taideteoksensa olivat aivan omanlaisiaan ja loivat uutta kulttuuria. Monumentaalitaide ja tilaustyöt olivat liittyneet vuosisatojen ajan pyhiin ja erityisen arvokkaisiin paikkoihin, ne koristivat kaupungintaloja, kirkkoja teattereita ja oopperoita. Nordströmiä ei näihin tiloihin vielä sotaa seuranneina vuosikymmeninä haluttu. Hän kiinnostuikin ihmisten arkitiloista ja teki monumentaaliteoksia ravintoloihin, kauppoihin, laivoihin ja minne ikinä ihmiset kerääntyivät.
Näissä tiloissa olleet teokset eivät olleet ehkä tehtykään ikuisuutta varten, mutta silti on todella vahinko, että nämä interiöörit taideteoksineen ovat tuhoutuneet. Arkitilat ovat jatkuvassa muutoksessa, niitä revitään, puretaan ja muutetaan ja samalla hävitetään kaikki niihin kiinteästi kuuluvat teokset.

 

AGA:n ulko-ovireliefi (1957) ja Vaasan satamaterminaali (1983).

 

Nordströmin teki tilateoksiaan paitsi maalaten niin myös mosaiikkia Helsingin Siltasaarenkadun kahvilassa ja myymälässä tai kaakeleita kuten Pukkilan kaakelitehtaalla. Aikanaan näitä teoksia ei varmaan mielletty niinkään taiteeksi. Niiden merkitys on kuitenkin suuri, jos ajatellaan kuinka montaa ihmistä ne ovat olemassaolonsa aikana ilahduttaneet.

VEISTOKSET

Nordströmin veistokset ovat vielä pelkistetympiä kuin hänen maalauksensa. Niiden voima, liike ja rytmiikka noudattelevat samaa estetiikkaa, mutta värit puuttuvat. Ne ovat kuin teräksestä taivutettuja suurikokoisia paperitaitoksia, origameja. Hän alkoi tehdä näitä veistoksia jo 1950-luvulla, mutta esitteli niitä Suomessa vasta 1960-luvulla. Vasta 1970-luku oli vastaanottavaisempi näille hyvin uutta veistosajattelua edustaville teoksille.

Suuren yleisön tietoisuuteen Nordströmin teräsveistokset tulivat vuonna 1973 kun Helsingin Juhlaviikot järjestivät Espan näyttelyn. Espan puistikossa oli sillä useiden konstruktiivista taidetta tekevien taiteilijoiden teoksia. Tässäkin joukossa Nordströmin teokset herättivät ansaittua huomiota. A.I. Routio kuvasi niitä seuraavasti:” … hopeanhohtoiset, levystä leikatut ja muotoon taivutetut abstraktiot ovat yhtä rautaista muotojen logiikkaa kuin hänen maalauksensakin”. Veistokset olivat näkyvästi esillä myös Nordströmin Artekin näyttelyssä vuonna 1976 ja aina sen jälkeen.

 

 

Erkki Pirtolaa nämä veistokset ihastuttivat myös, kun Helsingissä Kluuvin galleriassa oli näyttely, jossa Nordströmin veistoksia oli sijoitettu talon sisäpihalle: ”Urbaani ajattelu raivaa tietään kytökorven halki. Kun astuu gallerian alapihan betonisokkelon keskelle, voi luulla olevansa teräsplaneetalla. Nordströmin haponkestävät teräsväännökset istuvat kuin niitattuna tässä tilassa. Suurenmoista, toteaa teknologian messiaanisiin volyymeihin uskova.”

PITKÄ TIE

Nordström oli, etenkin varhaisvuosinaan, kuin outo papukaija varpusparvessa. Hän sai osakseen tuolloin hyvinkin vähättelevää kritiikkiä. Toisaalta aikalaiskriitikkojen mahdollisuudet ymmärtää uusia taidenäkemyksiä olivat hyvin rajallisia. Taiteilijat matkustivat ja näkivät maailmaa paljon laajemmin kuin kriitikot. Nordströmin vuoden 1952 näyttelyn arvioissa E.J. Vehmas totesi, että näyttelystä lähtiessä tuntui kuin olisi nähnyt vain yhden teoksen. Hän oli varmasti täysin vilpitön kokemuksessaan. Uuden vastaanottaminen on aina kovin vaikeaa.

Vuosien myötä Nordströmin taide sai yhä enemmän ymmärtäjiä ja ystäviä, ei vähiten naapurimaastamme Ruotsista. Myös Suomessa hänet tunnustettiin taiteilijapiireissä ja useat nuoret 1960- ja 70-luvuilla ja senkin jälkeen, inspiroituivat hänen taiteestaan. Konkreettinen taide sinänsä oli jo varsin laajasti harjoitettua, ehkä suorastaan taiteen valtavirtaa. Nordström piti useita näyttäviä ja suuria näyttelyitä sekä koti- että ulkomailla. Ja kaikkein suurin oli tietysti hänen valitsemisensa vuonna 1983 Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi. Hänen näyttelynsä Taidehallissa oli näyttävä. Yhä edelleenkin hänen taiteensa ja näyttelynsä saavat ihmiset innostumaan.

 

Televisiostudionäyttely, YLE 1971.

 

Nordströmille on ollut koko uransa aikana hyvin tärkeää, se ettei hänen taiteensa pyri mielistelemään katsojaa, hän jopa haluaa, etteivät hänen teoksensa edes miellytä katsojaa. Hän sanoutuu myös voimakkaasti irti taiteen mystifioinnista, ja on väittänyt onnistuneensa karistamaan kaiken mystiikan yltään. Mystiikka ja erilaiset mytologiat ovat usein taiteen rakennusaineita ja ne ovat myös katsojalle portteja teosten tulkintaan. Taideteoksen katselemisen ja ymmärtämisen totunnaisten ”sisään menoaukkojen” totaalinen puuttuminen ei luonnollisesti helpottanut teosten vastaanottoa. Kaiken lisäksi Nordström on halunnut tehdä taidetta, joka on vapaa kauneuspyrkimyksistä. Eli niin kuin hän itse ilmaisee ”Beautyfree Art”. Miltei jokainen taiteenrakastaja haluaa löytää kauneuden ja nauttia siitä. Kauneus on käsitteenä kuitenkin moniselitteinen, pakenevakin, - mikä yhdelle on kaunista, se toiselle ei. Sananlaskukin sanoo, että kauneus on katsoja silmässä. Silmät meillä kaikilla on erilaiset ja näkeminenkin on kehittyvä ominaisuus. Nordströmin taiteen maailma on omanlaisensa, se ei viittaa kirjallisiin sisältöihin eikä se kerro meille tarinoita. Ehkä läheisin taidemaailma sille löytyy musiikista, jazzista tai mistä musiikista yleensäkin. Nordström on sanonut Svenska Dagbladetin haastattelussa 1981: ”Kunpa ihmiset jonain päivänä pystyisivät näkemään värejä ja muotoja taiteessa samalla itsestään selvällä tavalla kuin he kuuntelevat musiikissa säveliä ja sointuja”. Olisiko tämä päivä nyt tänään.



näyttelyt | exhibitions

Yksityisnäyttelyt
1949 Improvisaatioita ja sommitelmia, Taide ja Kehys -liike, Helsinki
1952 Galerie Artek, Helsinki
1955 Galerie Artek, Helsinki
1966 Galerie Hybler, Kööpenhamina, Tanska
1966 Arkivmuseet Lund, Ruotsi
1966 Galerie Bleue, Tukholma, Ruotsi
1966 Ahvenanmaan taidemuseo, Maarianhamina
1967 Galerie Aronowitsch, Tukholma, Ruotsi
1968 Scandinavian Festivals, Denver, Colorado, USA
1970 Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki
1971 Drabbad av klarhet, TV-näyttely
1972 Galerie Artek, Helsinki
1974 Galerie Casin-Partinen, Helsinki
1975 Taidegraafikoiden galleria, Helsinki
1975 Galerie Ferm, Malmö, Ruotsi
1976 Konstsalong Samlaren, Tukholma
1976 Galerie Artek, Helsinki
1976 Fokus, Karjaa
1976 Vakuutusyhtiö Pohjola, Helsinki
1977 Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki
1977 Hanasaaren kulttuurikeskus, Espoo
1978 Galerie Christel, Tukholma, Ruotsi
1979 Galleri Fleming, Norrköping, Ruotsi
1979 Konstruktioita, Porvoon Taidehalli
1980 Galerie Phergus, Helsinki
1980 Karhulan kirjasto, Kotka
1981 Galleri Nordenhake, Malmö, Ruotsi
1983 Vuoden Taiteilija, Helsingin Taidehalli
1983 Galleri Astley, Skinnskatteberg, Ruotsi
1983 Galleri Sankt Olof, Norrköping, Ruotsi
1983 Seinäjoen Taidehalli
1984 Galleria Husa, Tampere
1984 Ahvenanmaan taidemuseo, Maarianhamina
1986 Hvitträsk
1986 Galleri Ars Nova, Göteborg, Ruotsi
1987 Galerie Konstruktiv Tendens, Tukholma, Ruotsi
1987 Galleri Ferm, Malmö, Ruotsi
1987 Ars Jakob, Veistoksia puistossa, Pietarsaari
1989 Galerie Kaj Forsblom, Helsinki
1989 Galerie Grafiart, Turku
1990 Galleria Duetto, Helsinki
1990 Galerie Kaj Forsblom, Helsinki
1990 Söderkullan kartano, Sipoo
1990 Aineen taidemuseo, Tornio
1990 Galleria Valkoinen Huone, Tampere
1990 Galleria Janus, Helsinki
1991 Vallmogårdin galleria, Kauniainen
1992 Galleri Cupido, Tukholma, Ruotsi
1993 Ehdotuksia ja vaihtoehtoja – julkiset tehtävät ja kilpailut 1950-1993, Helsingin kaupungin taidemuseo
1995 Galleria Duetto, Helsinki
1995 Konkret Form, Södertäljen Taidehalli ja Vanha Raatihuone, Ruotsi
1996 Aika 1946-1996, Amos Andersonin taidemuseo - Pohjanmaan museo - Kemin taidemuseo - Rauman taidemuseo - Kuopion taidemuseo - Turun taidemuseo
1997 Galerie Aronowitsch, Tukholma, Ruotsi
1998 Galerie Kaj Forsblom, Helsinki
1999 Galleri Skarpans, Maarianhamina
1999 Villa Sveden, Pietarsaari
2000 Galerie Kaj Forsblom, Helsinki
2003 Galerie Bel’Art, Tukholma, Ruotsi
2004 Lars-Gunnar Nordström ja Jazz, Porin taidemuseo
2005 Galerie Kaj Forsblom, Helsinki

Ryhmänäyttelyt
1947 Nuorten Näyttely, Helsingin Taidehalli
1949 Pohjoismainen Taideliiton näyttely, Kööpenhamina
1949 Nuorten Näyttely, Helsingin Taidehalli
1949 Suomen taiteilijain 55. vuosinäyttely Helsingin Taidehalli
1949 12. Nuorten Näyttely, Kumlinin taidesalonki, Helsinki
1950 Suomen taiteilijain 56. vuosinäyttely Helsingin Taidehalli
1950 Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttely, Helsinki
1950 12 nuorta, Kumlinin Taidesalonki, Helsinki
1951 Nordisk Grafik Union, Helsinki
1951 Quelques Peintres Finlandais, Pariisi, Ranska
1951 Viiva ja väri, Helsingin Taidehalli
1951 Suomen taiteilijain 57. vuosinäyttely Helsingin Taidehalli
1951 Suomalaista grafiikkaa vuosilta 1895-1951, Taideakatemian kiertonäyttely
1952 Neljä suomalaista taiteilijaa, Luulaja, Ruotsi
1952 Suomen taiteilijain 58. vuosinäyttely Helsingin Taidehalli
1952 Neuere finnische kunst -kiertonäyttely, Saksa
1952 Suomalaisen taiteen näyttely, USA
1953 Pohjoismainen Taideliitto, Nordisk Kunst, Bergen-Oslo, Norja
1953 Nuorten Näyttely, Helsingin Taidehalli
1953 Suomen taiteilijain 59. vuosinäyttely, Helsingin Taidehalli
1953 Suomen taideakatemian kolmivuotisnäyttely, Ateneum, Helsinki
1953 Ung finsk konst, Tukholma-Göteborg, Ruotsi
1953 Intian kansainvälinen näyttely
1954 Nordisk Grafik Union, Oslo, Norja
1954 Nuorten Näyttely, Helsingin Taidehalli
1954 Finská grafika, Praha, Tšekkoslovakia
1954 Pohjoismainen värigrafiikan näyttely, Helsingin Taidehalli
1955 Viiva ja väri, Ruotsi ja Sveitsi
1955 Liljevalchs Konsthall, Tukholma
1955 3. Pohjoismainen värigrafiikan näyttely, Helsinki
1956 Suomalaisen grafiikan näyttely, Madrid-Barcelona, Espanja
1956 Graphic Arts, Meltzer Gallery, New York, USA
1956 Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttely, Helsinki
1957 Pohjoismainen Taideliitto, Göteborg, Ruotsi
1957 Suomen nykytaidetta, Lund, Ruotsi
1957 Pohjoismainen värigrafiikan 5. vuosinäyttely, Helsinki
1958 Taiteilijaliiton 58. näyttely, Helsingin Taidehalli
1958 Serigraphic Society, New York, USA
1958 Ung finsk konst, Bergslagen, Ruotsi
1961 4 USA-stipendiaattia, Galerie Hörhammer, Helsinki
1961 Neue Malerei in Finnland, Bremen-Lübeck-Fuldas-Essen, Saksa
1962 Ung finsk konst, Hedemona-Karlstad, Ruotsi
1962 Wasa Teatern, Vaasa
1963 Pohjoismainen Taideliitto, Ateneum, Helsinki
1966 Nutidskonst från Finland, Göteborg-Lund-Tukholma, Ruotsi
1966 Näyttely 66, Helsingin Taidehalli
1967 Ulkoilmanäyttely, Karlavägen, Tukholma, Ruotsi
1968 Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttely
1969 V Mostra Internazionale di scultura all’aperto, Fondazione Pagani, Legnano, Milano, Italia
1969 Suomi Louisianassa, Louisiana-museo, Tanska
1969 Pohjoismainen nykytaiteen näyttely, Hässelbyn linna, Ruotsi
1970 Helsinki taide 60-70
1970 Turun taideyhdistyksen vuosinäyttely
1971 Itämeren Biennale, Rostock, Saksa
1971 Jyväskylän Kesän Kupla
1971 Konstnärer från Finland, Ruotsi
1972 Villa Mairean kesänäyttely, Noormarkku
1972 Modernia kotimaista, Helsingin Taidehalli
1973 Suomalainen konstruktivismi, Helsingin Taidehalli
1973 Helsingin Juhlaviikkojen ulkoilmaveistosnäyttely, Esplanadin puisto
1974 Konstruktivism 1974, Moderna museet, Tukholma - Amos Anderson, Helsinki
1974 Galerie Artekin kesänäyttely, Helsinki
1975 Suomen Taideakatemian kiertonäyttely Esittävä – ei-esittävä
1975 Facettes de Finlande, Musée Galliéra, Pariisi, Ranska
1975 Finsk i dag, Galerie Asbaek, Kööpenhamina, Tanska
1975 Helsinki -näyttely, Moskova, Venäjä
1975 Finsk Kunst, Riksgalleriet, Oslo, Norja
1976 5. Grafiikan Biennale, Firenze, Italia
1976 Aktuel finsk kunst, Moss, Norja
1976 Galerie Plaisiren, Tukholma, Ruotsi
1976 Galerie Artekin kesänäyttely, Helsinki
1977 Taidemaalariliiton galleria, Helsinki
1977 11 suomalaista taiteilijaa, Galerie Christel, Helsinki
1977 Abstraktin taiteen näyttely, Satakunnan museo, Pori
1977 Erkylän Ometta -kesänäyttely
1978 12 taiteilijaa, Helsingin Taidehalli
1978 Toivemuseo, Helsingin Taidehallin 50-vuotisjuhlanäyttely
1978 10 kotimaista kuvanveistäjää, Villa Mairea, Noormarkku
1978 14 suomalaista runoilijaa ja taiteilijaa, kiertonäyttely
1978 Läänintaiteilijoiden taidenäyttely, Voipaalan taidekeskus
1979 Finsk Bild, Kunstnernes Hus, Oslo, Norja
1979 Finnish Constructivism, Texas-Florida-Minnesota-Massachuttes-Long Island-NY, USA
1979 Taidemaalariliiton 50-vuotisjuhlanäyttely, Helsinki-Turku-Tampere-Hämeenlinna-Kemi-Jyväskylä-Joensuu
1979 Matariston Taidekesä, Sysmä
1979 TSL 60 vuotta -juhlanäyttely, Tampereen nykytaiteen museo
1981 Muoto ja rakenne, Helsinki-Wien-Nürnberg-Budapest-Madrid-Barcelona-Lissabon
1981 Sex konkreta från Finland och Sverige, Galerie Plaisiren, Hässelbyn linna, Tukholma, Ruotsi
1981 Galerie Doktor Glas, Tukholma, Ruotsi
1981 Konsekvens, Liljevalchs Konsthall, Tukholma, Ruotsi
1981 Kutsunäyttely: Kirmo Mikkola ja Lars-Gunnar Nordström, Taidemaalariliiton galleria
1982 Helsinki-ryhmä, Kluuvin galleria, Helsinki
1982 Galerie Aronowitsch, Tukholma, Ruotsi
1982 Jazzen i Stockholm, Stadsmuseum i Kulturhuset, Ruotsi
1982 Konstruktivt på Norrängsgården, Djursholm, Danderyd, Ruotsi
1982 Grafiikan näyttely, Ateneum, Helsinki
1983 Suomalaista taidetta 1900-1960, Leningrad-Moskova, Venäjä
1983 Galleria Uusikuva, Kotka
1984 Grafica finlandese contemporanea, Villa Lante, Rooma, Italia
1984 Vuoden Taiteilijat, Haikon kartano, Porvoo
1984 Konstruktivism från Finland, Galleri Sankt Olof, Göteborg, Ruotsi
1985 Taide Pohjoismaissa: 1945-1980, Pohjoismaisen taidekeskus
1985 Villa Mairea, Noormarkku
1985 Hungarian National Gallery, Buda Castle, Budapest, Unkari
1986 22 Finnish Painters, Jerusalem Theater, Israel
1987 5 konstruktiva, Galerie Garmer, Göteborg, Ruotsi
1987 Galleri Sankt Olof, Norrköping, Ruotsi
1987 Varrella virran – Maire Gullichsenin juhlanäyttely, Porin taidemuseo
1987 Basel Art Fair, Sveitsi
1987 Galerie Walzinger, Saarlois, Länsi-Saksa
1987 Galleri Wack, Frankfurt
1987 Konkret i Norden: Helsinki-Norrköping-Oslo-Reykjavik-Odens
1987 Aika väri tila: uutta suomalaista kuvanveistotaidetta, Helsinki ja Kouvola
1987 Galleria Uusikuva, Kotka
1988 Horisontti, Helsingin Taidehalli
1988 Suomalaista taidetta 1980-luvulla, Helsingin kaupungin taidemuseo
1988 Wanås utställningen, veistoksia puistossa
1988 Basel Art Fair, Sveitsi
1988 Valo ja aine, Helsingin kaupungin taidemuseo
1988 Konstruktivismus aus Finnland, Galerie Wack, Kaiserslauters, Saksa
1989 Maalauksen uusi kieli: suomalaista modernismia 1956-61
1990 Geometry 1949-1990, Galleria Persons & Lindell, Helsinki
1991 Tukholman taidemessut, Galerie Cupido
1991 Galleria D’Arte
1992 Tionde grafiktriennalen, Liljevalchs Konsthall, Ruotsi
1992 Yhdeksän eurooppalaista kuvanveistäjää, Villa Stuck Museum, München
1992 Expohja ’92, Fiskars
1992 Galleri Astley, Uttersberg, Ruotsi
1993 Suomen Rakennustaiteen museo 50-luvulla, Helsinki
1993 Galleri Skelderhus, Ruotsi
1993 Suomalaista grafiikkaa, Mauritzbergin Linna, Ruotsi
1994 Wanås konsten parken slottet – veistospuistonäyttely
1996 Jaettu kauneus – Suomen Taideyhdistyksen 150-vuotisjuhlanäyttly, Helsingin Taidehalli
1996 Purnu 96, Orivesi
1997 Musiikki kuvataiteessa, Mikkelin taidemuseo
1998 Art Frankfurt -taidemessut
1998 Carnegie Art Award, Helsingin Taidehalli
1999 Mäntän 4. kuvataideviikot
2000 1950-luku: vapautumisen aika
2001 Konkret, rörelser i nordisk konst under 1900-talet, Dansmuseet, Tukholma, Ruotsi
2001 Konstruktive Kunst aus Finnland, Stadtb
ücherei Niebüll, Saksa
2002 Viisi konkretistia, Keravan taidemuseo
2006 Onko kanto taidetta? 1950-60-lukujen taidetta Ateneumin kokoelmista
2007 Boogie woogie: kuvataide ja jazz, Helsingin Taidehalli
2008 Galerie Lahumiére, Pariisi, Ranska
2008 Art by Design, Galerie Forsblom, Helsinki

Kokoelmat
Aboa vetus – Ars nova
Aineen taidemuseo
Amos Andersonin taidemuseo
Ateneumin taidemuseo
Eduskunnan taidekokoelma
Espoon modernin taiteen museo
Helsingin kaupungin taidemuseo
Hämeenlinnan taidemuseo
Joensuun taidemuseo
Kuntsin modernin taiteen museo
Meritan taidesäätiö
Oulun taidemuseo
Pohjola Pankin Taidesäätiö
Porin taidemuseo
Postimuseo
Pro Artibus -taidesäätiö
Rovaniemen taidemuseo
Tampereen taidemuseo
Turun taidemuseo
Willa MAC
Wäinö Aaltosen taidemuseo
Musée National d’Art Moderne, Pariisi
Göteborgs konstmuseum
Eskilstuna konstmuseum
Moderna museet, Tukholma
Norrköpings konstmuseum
Tukholman kaupungin kokoelma
Skissernas museum, Lund (Arkivmuseet)
Västerås konstmuseum
Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design, Oslo (Riksgalleriet)
Arithmeum-museum, Bonn

Teoksia lukuisissa yksityiskokoelmissa ja yritysten taidekokoelmissa


Julkiset teokset
1953 Seinämaalaus (2,80 x 10m), Ravintola Itä-Puisto, Pori
1954 Aero-teema, maalaus (0,80 x 2m), Lahti
1956 Kuperkeikka, maalaus (0,70 x 2m), Tarmolan kahvibaari, Turku
1956 Väri-intarsia (1,20 x 4,20m), M/S Gripsholm
1956 Kaakelimosaiikki (2,80 x 5,30m), Helsingin Rakennuskeskus
1956 2-osainen kaakelimosaiikki (2,40 x 0,60m), Turun Pukkilan Kaakelitehdas
1957 Lasimosaiikit (2,70 x 6m), Helsingin Siltasaarenkadun HOK:n kahvibaari ja valintamyymälä
1957 Ulko-oven ikkunareliefi, AGA, Helsinki
1958 Kaakelimosaiikki (2,10 x 7m), Ravintola Ruotsinsalmi, Kotka
1958 Veistos (1,20 x 1,60 x 0,80m), Helsingin Rakennuskeskus
1958 Akryylikonstruktio (4 x 1,50 x 1,50m), American Plastics -näyttely, Helsinki
1959 Lavastus Bo Carpelanin ja Henrik Tikkasen näytelmään ”Tadd”, Svenska Teatern
1964 ”Collage 64” kuvarakennelmat, Svenska Teatern
1967 Seinämaalaus, Puotilan ruotsinkielinen yhteiskoulu
1974 Progressiivinen jatkuvuus, maalaus (1,80 x 3,60m), Alkon Vuorannan koulutuskeskus, Helsinki
1978 Dimensionaalinen konstellaatio, teräsveistos (2m), Tammisaaren kirjasto
1979 Julkisivun reliefi (3 x 6m), Länsi-Uudenmaan kansanopisto, Karjaa
1979 Metalliportti, Vakuutusyhtiö Suomi-Salama, Helsinki
1983 Emalikompositio (1,20 x 10m), Vaasan satamaterminaali
1988 Sekvenssi, teräsveistos, Alvesta, Ruotsi
1989 Veistos, Helsingin lääninhallitus
1989 Maalaus, KOP:n Töölön konttori
1990 Tilasommitelmateos (6 x 4m), Kivelän sairaala, Helsinki
1991 Komposition III, maalaus (0,60 x 1,20m), Neste
1991 Teräsveistosryhmä, Suomen Lääkäriliitto, Helsinki
1996 Emalisommitelma (12 x 2m), Teknillinen oppilaitos, Espoo
1996 Mustavalkoinen funktio, maalaus, Helsingin Rakennusvirasto
2000 Sekvenssi, veistos, Arithmeum-museum, Bonn
2004 Taidekeskus Salmelan 15-v. juhlaveistos, teräs